Hei.
Ruudun tällä puolen istuu 19-vuotias tyttö, joka harrastaa muun muassa kanteleensoittoa (vielä hetken), krav magaa sekä lukemista, kirjoittamista, valokuvaamista, leipomista ja yleistä filosofointia, joka ei tosin aina osu ihan asian ytimeen. Mutta tärkeintähän on, että yrittää, vai?
Haaveissa on suurtalouskokin ammatti. Ikinä en ole tehnyt niin kuin muut ovat olettaneet ja lähes aina olen ollut tyytyväinen siihen. Kunnianhimo on osa arkipäivää, olipa kyseessä sitten huvin vuoksi luettu oikeussosiologian kirja tai kinkkukiusauksen valmistus.
En voi sietää kovia ääniä tai esiintymistä (silti harrastan sitä soittamista, masokistista minulta) enkä myöskään epäonnistumista tai ponnetonta kehäpäättelyä. Syyllistyn liian usein orastavaan tekotaiteellisuuteen ja vaellan kaksiossani seinien väliä juoden granaattiomenamehua ja kyseenalaistaen elämää, vaikka kello on kolme aamuyöllä ja neljän tunnin päästä alkaa työt. Tiskit ehtii tiskata huomennakin, mutta maailmasta pitää saada tietää kaikkihetitänään.
Ensimmäisessä postauksessani voin pyhästi vannoa, että joku päivä ymmärrän vielä fysiikkaakin.